20.8.1986

Kanne Hämeenlinnan raastuvanoikeudessa

B on Hämeen Vakuutus Keskinäiselle Yhtiölle, 27.12.1983 tiedoksi annetun haasteen pohjalta lausunut, että 28.4.1983 vallinneena aurinkoisena päivänä eivät hänen kasvihuoneensa automaattisesti toimivat tuuletusikkunat olleet auenneet, jolloin lämpötila kasvihuoneessa oli noussut niin korkeaksi, että siellä olleiden ruusujen lehdet olivat palaneet ja kasvit vahingoittuneet. Kasvihuoneessa vahinkohetkellä työssä olleet kaksi harjoittelijaa eivät ollee osanneet toimia oikein eivätkä he olleet ymmärtäneet avata käsin tuuletusluukkuja.

Vahingossa oli vioittunut tasasuuntaajaosa. Tuo osa ohjasi käyntivirran tuuletusluukkuja liikuttaville moottoreille. Vaurio oli rinnastettavissa täysin moottorin käämin palaamiseen, koska tasasuuntaajassa oli käämiä vastaavia osia. Kun tasasuuntaaja ohjasi moottorille tulevan virran, se oli samalla herkin osa rikkoutumaan. Järjestelmä kokonaisuudessaan oli sellainen, että kysymyksessä oleva moottori ei itse asiassa palanut, koska tasasuuntaaja suojasi moottoria säätäen moottorille tulevan virran. Jos tasasuuntaaja särkyi, moottori ei saanut virtaa eikä siten ylirasittunut ja palanut.

Todettuaan vauriot B oli kääntynyt yhtiön puoleen ja esittänyt siltä ottamaansa kauppapuutarhavakuutukseen perustuvan korvausvaatimuksen vaatien, että yhtiö suorittaisi hänelle saamatta jääneistä suoranaisista myyntituloista 320.000 markkaa.

Yhtiö oli kuitenkin kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa vedoten vahinkovakuutusyhdistyksen hyväksymien, 1.7.1978 voimaan tulleiden kauppapuutarhavakuutuksen yleisten vakuutusehtojen kohtaan 14.17., jonka mukaan kasveille lämpötilan vaihteluista aiheutunut vahinko korvattiin mikäli se oli ollut seurausta samojen ehtojen kohdissa 14.11 - 14.16 mainituista vahingoista, muun muassa sähkömoottorin käämityksen vahingoittumisesta. Yhtiö oli katsonut, ettei rikkoutunut tasasuuntaaja ollut sähkömoottori, joten rikkoutuminen ei ollut ollut vakuutusehtojen mainittujen kohtien mukainen vakuutustapahtuma. Näin ollen yhtiön mukaan ei myöskään lämpötilan vaihtelun aiheuttama vahinko kuulunut korvattavien vahinkojen piiriin.

Yhtiö oli edelleen todennut, että vakuutukseen oli sisällytetty yleisten vakuutusehtojen 62. kohdan mukainen lisäturvavakuutus kasvien paleltumisvahinkojen varalta. Tuon kohdan mukaan korvattiin kylmyyden kasveille aiheuttama vahinko, jos se oli aiheutunut keskeytyksestä tai häiriöstä kasvihuoneen sähköjakelussa tai hälytyslaitteessa. Koska vahinkotapahtumaa ei ollut aiheuttanut sähkönjakelun häiriö vaan rikkoutuminen tuuletuksen säätölaitteessa, eivät kasvien vahingot olleet yhtiön mukaan myöskään kylmyyden aiheuttamia. Yhtiö ei siten katsonut ruusuille sattuneen esinevahingon kuuluvan kauppapuutarhavakuutuksen minkään kohdan korvauspiiriin.

Vakuutuksen B:lle markkinoinut yhtiön vakuutustarkastaja oli jutussa todistajana kuultuna ilmoittanut käsityksenään, että vakuutuksesta tulisi korvata vahinko, joka aiheutui siitä, että automatiikan pettämisen seurauksena lämpöjärjestelmä ei toimi ja kasvit vahingoittuivat joko liiallisen kylmyyden tai kuumuuden seurauksena. Edelleen vakuutustarkastaja oli todistajanlausunnossaan sanonut, että automatiikka sisällytettiin tällaisiin vakuutuksiin yhtenä päätekijänä sekä ettei vakuutusta markkinoitaessa ollut tullut esille, että automatiikan osalta ei suoritettaisi korvausta. Vielä vakuutustarkastaja oli todistajanlausunnossaan sanonut olleensa vilpittömässä mielessä eli myyneensä B:lle sellaisen vakuutuksen, joka korvaisi automatiikasta aiheutuneet vahingot.

Näillä perusteilla B on vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle kysymyksessä olevan vakuutuksen perusteella korvaukseksi sanotuin tavoin aiheutuneesta vahingosta mainitut 320.000 markkaa laillisine korkoineen ja korvaamaan hänelle jutusta aiheutunee kulut.

Vastaus: Yhtiö on kiistänyt kanteen. Puheena oleva vahinko oli aiheutunut siitä, että tasasuuntaajan silta oli rikkoutunut. Tasasuuntaaja ei ollut yleisissä vakuutusehdoissa tarkoitettu sähkömoottori vaan ilmastointia ohjaava säätölaitteen osa. Tasasuuntaajassa ei myöskään ollut sähkömoottorin käämiä vastaavia osia. Vakuutukseen oli sisällytetty yleisten vakuutusehtojen 62. kohdassa tarkoitettu lisäturvavakuutus kasvien paleltumisvahinkojen varalta. Puheena oleva vahinko ei ollut kuitenkaan aiheutunut kylmyydestä. Yhtiön vakuutustarkastajalla ei myöskään asemansa perusteella ollut ollut oikeutta yhtiötä sitovasti antaa vakuutusta markkinoitaessa tapahtuneissa keskusteluissa yleisistä vakuutusehdoista poikkeavia lausuntoja.

Raastuvanoikeuden päätös 21.5.1984

Raastuvanoikeus on todennut, että B:llä oli ollut Hämeen Vakuutus Keskinäisen Yhtiön myöntämä kauppapuutarhavakuutus, johon oli liitetty Vahinkovakuutusyhdistyksen hyväksymät kauppapuutarhavakuutuksen yleiset vakuutusehdot ja vakuutuksen oli erikseen sovittu olevan vakuutusehtojen 62. kohdan tarkoittama niin sanottu automatiikkavakuutus.

B:n puutarhalla eivät 28.4.1983 automaattisesti aukeavat tuuletusikkunat olleet avautuneet seurauksin, että kasvihuoneessa olleet kasvit olivat kuumuudesta johtuen vahingoittuneet. Tuuletusluukkujen avautumatta jääminen oli johtunut siitä, että sähkölaitteisiin kuuluva tasasuuntaaja oli rikkoutunut ja sen seurauksena kasvihuoneen lämpötilan säätölaitteet eivät olleet toimineet.

Yhtiö oli kieltäytynyt suorittamasta vakuutuskorvausta, koska tasasuuntaajan rikkoutuminen ei ollut sellainen vakuutusehtojen kohdissa 14.11. - 14.16 mainittu vakuutustapahtuma, joka aiheuttaisi yhtiölle korvausvelvollisuuden, koska tasasuuntaaja ei ollut sähkömoottori, jonka käämitys oli vahingoittunut.

Yhtiön vakuutustarkastaja A oli todistajanlausunnossaan ilmoittanut, että hänen käsityksensä mukaan vakuutusehdot olivat sellaiset, että nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa vahingot olisi siitä korvattava ja että tämän käsityksen hän oli ilmoittanut B:lle neuvottelujen yhteydessä. Tämän käsityksen perusteella B oli myös tehnyt kysymyksessä olevan vakuutuksen. Yhtiö ei ollut näyttänyt, että tätä ilmoitusta olisi sen korjattu.

Mainittu tasasuuntaajan vioittuminen ei ollut sellainen vakuutustapahtuma, joka kirjallisten vakuutusehtojen mukaan velvoittaisi yhtiön korvaamaan vahingon, mutta koska vakuutusyhtiön edustaja vakuutusta tehtäessä käydyissä neuvotteluissa nimenomaan oli ilmoittanut mainittujen kirjallisten vakuutusehtojen tulkintana, että kysymyksessä olevan kaltainen vahinko tuli näiden ehtojen mukaan korvattavaksi ja B:n oli katsottava tehneen vakuutuksen juuri näillä edellytyksillä, yhtiö oli velvollinen korvaamaan vahingon, vaikkei se kirjallisten vakuutusehtojen kirjaimellisella tulkinnalla olisikaan ollut siihen velvollinen.

B:n esittämän näytön perusteella kasveille aiheutunut vahinko oli arvioitava 320.000 markaksi.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus on velvoittanut yhtiön suorittamaan B:lle korvaukseksi kasveille aiheutuneista vahingoista 320.000 markka 16 prosentin vuotuisine korkoineen 21.5.1984 lukien sekä korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut 6.500 markalla.

B ja yhtiö ovat saattaneet jutun hovioikeuden tutkittavaksi. B on muutoksenhakemuksessaan vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle tuomitulle korvaukselle määrätty 16 prosentin korko yhtiön hänelle lähettämän kielteisen korvauspäätöksen päivämäärästä eli 16.9.1983 lukien sekä korvausta hänelle hovioikeudessa aiheutuneista kuluista. Yhtiön on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Turun hovioikeuden tuomio 10.5.1985

Hovioikeus on todennut seuraavaa:

B oli tehnyt yhtiön kanssa 5.12.1979 lukien voimassa olleen kauppapuutarhavakuutuksen, johon oli liitetty Vahinkovakuutusyhdistyksen hyväksymät kauppapuutarhavakuutuksen yleiset vakuutusehdot ja johon oli sisällytetty muun muassa vakuutusehtojen 62. kohdassa tarkoitettu lisävakuutus.

Vakuutusehtojen mukaan korvattiin muun muassa kasveille lämpötilan vaihteluista aiheutuneet vahingot kohdan 14.17. ja kasvien paleltumisvahingot kohdan 62. tarkoittamissa tapauksissa. Ennen vakuutushakemuksen tekemistä B oli keskustellut vakuutusehtojen sisällöstä hakemuksen tehneen vakuutustarkastajan A:n kanssa.

Vakuutusehtojen kohdan 14.17. mukaan korvattiin muun muassa kasveille lämpötilan vaihteluista aiheutunut vahinko, kun kasvihuoneen lämpötilaa ei voitu pitää riittävän matalana jäähdytyslaitteille sattuneiden, vakuutusehtojen kohdissa 14.11. -14.16. mainittujen vahinkojen takia. Tällaisena vahinkona oli mainittu vakuutusehtojen kohdassa 14.15. sähkömoottorin käämitykselle salamaniskusta tai muusta sähköilmiöstä aiheutunut vahinko.

B oli kertonut kasveille aiheutuneen vahingon johtuneen siitä, että kasvihuoneen automaattisesti aukeavat tuuletusikkunat eivät olleet auenneet ja että vahingossa oli vioittunut tasasuuntaajan osa. B:n mukaan tasasuuntaajan vaurio oli rinnastettavissa sähkömoottorin käämin palaamiseen ja sen vuoksi B oli vaatinut yhtiöltä korvausta vakuutusehtojen kohtien 14.15. ja 14.17 perusteella.

Tasasuuntaaja ei sisältänyt käämejä, releitä eikä liikkuvia osia. Sen rikkoutuminen ei siten ollut sähkömoottorin käämityksen vahingoittumiseen rinnastettava ilmiö.

Vakuutusehtojen kohdan 62. mukaan korvataan kylmyyden kasveille aiheuttama vahinko, jos vahinko on aiheutunut keskeytyksestä tai häiriöstä vakuutetun kasvihuoneen sähkönjakelussa ja hälytyslaitteistossa.

Nyt kysymyksessä oleva vahinko oli aiheutunut kasvihuoneen lämpötilan kohoamisesta.

A oli jutussa todistajana kuultuna kertonut, että hänen B:lle myymäänsä vakuutukseen oli sisällytetty myös automatiikan pettämisestä kasveille aiheutuva vahinko ja että vakuutusta tehtäessä oli edellytetty, että se korvaisi nyt kysymyksessä olevan kaltaisen vahingon.

A oli toiminut vakuutusta tehtäessä sen hankkijana ja hän oli toimittanut B:n vakuutushakemuksen hyväksyttäväksi yhtiön puolesta B:lle kirjallisen vakuutustarjouksen antaneelle insinööri X:lle. Yhtiön tarjouksessa, B:n hakemuksessa tai niihin perustuvassa vakuutuskirjassa ei ollut laajennettu B:n vakuutusturvaa tarjoukseen ja vakuutuskirjaan liitettyjen kauppapuutarhavakuutuksen yleisiä vakuutusehtoja laajemmaksi.

B oli pitänyt riidattomana, että A:lla vakuutustarkastajan työn, pitkäaikaisen kokemuksen ja laajan asiakaspiirin perusteella oli ollut oikeus myydä yhtiötä sitovia vakuutussopimuksia.

A oli toiminut yhtiössä aluetarkastajana, jonka yhtiö oli tarkastajasopimuksessa valtuuttanut hankkimaan vakuutuksia ja hoitamaan siihen liittyviä lähimmän esimiehensä tai pääkonttorin ohjeiden mukaisesti. Tarkastajasopimuksen 3. kohdan mukaan aluetarkastajalla ei ollut oikeutta myöntää poikkeuksia vakuutusehdoista.

Milloin jollakin toisen toimessa olleen tai sopimussuhteessa toiseen ei ollut sellaista asemaa, että siihen lain tai yleisen tavan mukaan liittyi määrätynlainen kelpoisuus toimia tämän puolesta, ei häntä katsottu oikeustoimilain 10 §:n 2 momentista ilmenevän periaatteen mukaan valtuutetuksi tekemään oikeustoimia toisen puolesta.

Joka väitti, että hänellä oli oikeus vaatia toiselta sopimuksen perusteella määrättyä käyttäytymistä, oli velvollinen näyttämään sellaisen sopimuksen olemassaolon.

B ei ollut näyttänyt, että kasveille aiheutunut vahinko kuului yhtiön korvattavaksi kauppapuutarhavakuutuksen yleisten vakuutusehtojen tai hänen ottamansa lisävakuutuksen perusteella, eikä hän myöskään ollut näyttänyt A:lla olleen vakuutusten hankintaan valtuutettuna aluetarkastajana yhtiössä sellaista asemaa ja siihen lain tai yleisen tavan mukaan liittyvää kelpoisuutta, että A olisi voinut tehdä yhtiön puolesta vakuutussopimuksia tai esittää suullisesti yhtiötä sitovia tulkintoja yleisten vakuutusehtojen sisällöstä.

Näillä perusteilla hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja vapauttanut yhtiön kaikesta korvausvelvollisuudesta B:lle.

Perustelut

Korkein oikeus katsoo kuten alemmat oikeudet, ettei vakuutusyhtiö vakuutussopimuksen kirjallisten ehtojen mukaan ole velvollinen korvaamaan kysymyksessä olevaa B:lle aiheutunutta vahinkoa. Yhtiön vakuutusasiamies A on tosin neuvotelleessaan vakuutuksista B:n kanssa esittänyt vakuutusehtojen sisällöstä sellaisen käsityksen, jonka mukaan vakuutus korvaisi automatiikasta aiheutuneet vahingot yleensä ja siis myös nyt kysymyksessä olevan vahingon. Tällainen käsitys poikkeaa kuitenkin selvästi vakuutusehtojen sanamuodosta. Yhtiö ei ole valtuuttanut A:ta vakuutussopimuksesta neuvoteltaessa poikkeamaan vakuutusehdoista eikä hänellä ole sellaista kelpoisuutta myöskään lain tai yleisen tavan mukaan. Näin ollen B:llä ei ole oikeutta saada yhtiöltä korvausta A:n sanottujen vakuutusehtojen sisältöä koskevien lausuntojen perusteella. Ei ole edes väitetty, että yhtiö olisi korvausvelvollinen muulla perusteella.

Korkein oikeus katsoo, ettei yhtiöllä, ottaen huomioon asian laatu, ole oikeutta saada korvausta sille täällä aiheutuneista kuluista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Yhtiön vastauskuluja koskeva vaatimus hylätään.